Vuoden 2022 lopussa saimme valmiiksi yli 1,5 vuotta kestäneen tutkimushankkeen, jossa selvitimme vaarallisten haitta-aineiden esiintymistä rakennus- ja purkutyömaiden vesissä, aineiden vaikutuksia ympäristöön, juridisia kysymyksiä sekä mahdollisuuksia estää haitallisia ympäristövaikutuksia. Hankkeelle myönnettiin 81 998 euroa hankerahoitusta ympäristöministeriön käynnistämästä vesiensuojelun tehostamisohjelmasta. Muita yhteistyötahoja olivat Nokian Vesi Oy, Kouvolan Vesi Oy, Kymen Vesi Oy, Oulun kaupunki.
Työmailta vesinäytteitä vaarallisten aineiden mittauksia varten
Tutkimuksen aikana otettiin näytteitä Kouvolassa, Nokialla ja Oulussa sijaitsevilta purku- ja saneeraustyömailta. Näytteitä otettiin sekä ennen työmaatoimintojen alkamista että niiden aikana. Näytteistä analysoitiin lukuisa joukko sellaisia vaarallisia haitta-aineita, joita on mahdollisesti käytetty rakennustuotteissa. Aineisiin kuului muun muassa palonestoaineita, raskasmetalleja sekä maalien ja pinnoitteiden lisäaineita, kuten ftalaatteja ja alkyylifenoleita. Mittaustulokset on tarkemmin esitetty raportissa, jonka saa pyytämällä sähköpostitse kirjoituksen lopussa olevalta yhteyshenkilöltä.
Vaarallisten haitta-aineiden mittaustulosten perusteella ei ole täysin selvää, voiko työmaavesien mukana pinta- tai pohjaveteen päätyä vaarallisia haitta-aineita. Työmaakohteista otetut näytteet osoittivat, että tutkittavien aineiden pitoisuudet olivat joko alle määritysrajojen tai sellaisia, etteivät ne suoraan ilmentäneet työmaatoimintojen olleen selkeä aineiden lähde työmaavedessä. Osin työmaavedet voivat olla ns. puhtaita hulevesiä tai muutoin työmaalla syntyviä vesiä. Työmaavesiä syntyy myös maaperässä olevasta vedestä, pohjavedestä, orsivedestä ja/tai talousvedestä, jota johdetaan työmaalle.
Työmaaveden ja pilaantumisen käsitteitä tarkennettava lainsäädännössä
Vaikka osa työmaavesistä voi olla ns. puhtaita hulevesiä, todettiin hankkeessa, ettei työmailla syntyvistä vesistä voida kuitenkaan puhua pelkästään hulevesinä. Työmaavedet voidaan katsoa myös jätevedeksi tai nestemäiseksi jätteeksi tarkastelunäkökulman mukaan. Tämä puolestaan vaikuttaa lainsäädännön viitekehykseen ja sen soveltamiseen.
Juridisesti olisi syytä tarkentaa rakennus- ja purkutyömailla syntyvien työmaavesien käsitettä, jotta se huomioisi paremmin työmaavesien ympäristö- ja vesistövaikutukset. Näin lainsäädäntöä voitaisiin selventää toiminnanharjoittajille sekä lupa- ja valvontaviranomaisille myös vastuukysymysten osalta. Esimerkiksi rikosoikeudellinen vastuu kytkeytyy pilaantumisen käsitteeseen ja tällä hetkellä on epäselvää, millaista on pilaantumisen tunnusmerkistön täyttävä työmaavesi. Näin ollen olisi perusteltua määritellä työmaaveden lisäksi pilaava työmaavesi. Vaihtoehtoisesti voitaisiin linjata siitä, milloin työmaavesi on hulevettä, jätevettä tai jätettä.
Ympäristön pilaantumisen ja turmelemisen vastuiden kannalta työmaavesien sisältämien aineiden ja vaarallisuuden ja haitallisuuden käsitteillä on suuri merkitys. Kansallisessa sääntelyssä sekä EU-oikeudessa ilmenevät moninaiset ainelistat ja haitta-aineisiin soveltuvat käsitteet, kuten pilaava aine, vaarallinen aine, haitallinen aine yms. eivät ole yhdenmukaisia. Kaikilla näillä käsitteillä on erilainen juridinen merkitys ja tausta, ja niihin liittyvät normit perustuvat eri säädöksiin. Asiassa on hyvä huomioida, että aineiden vaarallisuuden ja haitallisuuden käsitteitä on esitetty noin kymmenessä eri kansallisessa ja kansainvälisessä säädöksessä. Pinta- tai pohjavesille vaaralliseksi haitta-aineeksi voidaan siis luokitella myös muut kuin aineet, jotka on listattu valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle haitallisista ja vaarallisista aineista (Vna 1022/2006).
Työmaavesien laadun hallintakeinoja on monia
Hankkeessa tunnistettiin useita rakennus- ja purkutyömailla syntyvien vesien laatuun liittyviä hallintakeinoja. Kun rakennus- ja purkutyömailla syntyvän veden käsitettä on juridisesti selvennetty, voitaisiin esimerkiksi ympäristönsuojelumääräyksiin luoda mallimääräys siitä, miten kunnan alueella yleisesti tai tiettyjen vesistöjen alueella näitä vesiä voidaan johtaa luontoon ja milloin ne tulee käsitellä. Samalla tulisi määrätä siitä, mitä vaarallisuudella tai haitallisuudella tarkoitetaan eli minkä säädösten mukaan sitä arvioidaan vai onko kyseessä kokonaisharkinnasta, jossa otetaan kaikki määritelmät huomioon. Kansallinen suositus mallimääräyksestä ja linjaus siitä, missä määräys annetaan, toisi selkeyttä myös seuraamusten ja pakkokeinojen käyttämiseen, valvontaan sekä rikosoikeudelliseen puoleen.
Lisäksi rakentamisen ja purkamisen luvanvaraisuuteen olisi syytä sitoa nykyistä tiukemmin työmaavesien vesistö- ja ympäristövaikutusten arviointi. Olennaista on myös yhteistyön lisääminen kunnan sisällä eri toimijoiden välillä sekä kuntarajat ylittävä yhteistyö, koska työmaavedet ja niiden vaikutukset eivät kunnioita kuntarajoja.
Kokonaisuutena on ensisijaisesti pyrittävä siihen, että työmailla syntyisi mahdollisimman vähän ylimääräisiä vesiä, joita pitäisi johtaa pois työmailta. Toiseksi työmailla tulisi toimia niin, ettei rakennus- ja purkutyömailla syntyvä vesi pilaantuisi siten, että siihen päätyy haitta-aineita. Esimerkiksi purkutyömailla ennen purkutoimenpiteitä tehtävän rakenteiden haitta-ainekartoituksen laajentaminen ja sen tulosten hyödyntäminen nähtiin hyvänä työkaluna. Vasta viimeisenä keinona olisi työmaavesien käsittely ja tätä kautta haitta-aineiden pääsyn estäminen ympäristöön.
Olemme julkaisseet tuloksista julkisen raportin, jonka saa pyytämällä sähköpostitse alla olevalta yhteyshenkilöltä.
Lisätietoa aiheesta:
Niina Vieno, vesiasiantuntija, TkT
0505448431
niina.vieno (a) lakijavesi.fi
Vastuunrajoitus: Blogissa esitettävät huomiot ovat henkilökohtaisia mielipiteitä. Blogissa esitettävää aineistoa ei tule miltään osin tulkita lainopilliseksi neuvoksi yksittäistapaukseen. Emme vastaa missään tilanteessa vahingosta tai tappiosta taikka saamatta jääneestä voitosta tai tuotosta, joka tietoja hyödyntävälle tai kolmannelle taholle aiheutuu suoraan tai välillisesti tämän kirjoituksen johdosta. Jos kaipaat apua yksittäisissä tapauksissa, ota yhteyttä.