Lainsäädännön mukaan sekoittumisvyöhykkeellä tarkoitetaan sellaista päästölähteen läheisyydessä sijaitsevaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jolla päästö tai huuhtoutuma asteittain sekoittuu pintaveteen. Kaikissa ympäristöluvissa ei kuitenkaan määritellä sekoittumisvyöhykettä vaan se on asia, josta voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta antaa määräyksiä luvassa. Milloin on tarpeen hakea ympäristölupaan määräystä sekoittumisvyöhykettä?
Prioriteettiaineiden pitoisuuksien vaikutus
Euroopan unionin vesipuitedirektiivin (VPD 2000/60/EY) tavoitteena on saada kaikki unionin sisävedet, rannikkovedet ja pohjavedet hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä. Sekoittumisvyöhyke liittyy vesimuodostumien hyvän kemiallisen tilan tavoitteeseen sekä vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden pitoisuuksiin. Sekoittumisvyöhykkeellä voidaan poiketa vesistön kemiallisen tilan määrittämisessä käytettävien aineiden pitoisuusvaatimuksista.
Vesimuodostuman kemiallinen tila määritetään vertaamalla EU-tasolla valittujen aineiden eli prioriteettiaineiden pitoisuuksia vesistössä niille määrättyihin ympäristönlaatunormeihin (engl. Environmental quality standard, EQS). Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvä, jos kaikkien prioriteettiaineiden pitoisuudet ovat pienempiä kuin ympäristönlaatunormit.
Toiminnanharjoittajan kannattaa hakea ympäristölupaan sekoittumisvyöhykettä, jos
on vaarana, että toiminnanharjoittajan päästöt vesimuodostumaan aiheuttavat yhden tai useamman prioriteettiaineen pitoisuuden ylityksen,
päästöjen vähentämiseen käytetään parasta mahdollista tekniikkaa ja
päästöjen alentaminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia tai olisi teknisesti mahdotonta.
Sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella prioriteettiaineiden pitoisuuksien on oltava alle ympäristönlaatunormien. Asiassa on myös hyvä huomioida, että lupamääräykset sekoittumisvyöhykkeestä on tarkoitettu määräaikaiseksi toimenpiteeksi ja tavoitteena on päästön vähentäminen niin, että sekoittumisvyöhykkeestä voidaan luopua.
Sekoittumisvyöhykkeen laajuus
Sekoittumisvyöhykkeen määrittäminen ei aina ole yksinkertaista eikä sen laajuudelle ole lainsäädännössä esitetty yksityiskohtaisia arvoja. Lainsäädäntö ja sen pohjalta annetut ohjeet antavat sekoittumisvyöhykkeen määrittämiseen joitain reunaehtoja:
Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla.
Sekoittumisvyöhykkeen tulee olla mahdollisimman suppea.
Päästöjen aiheuttamat haitalliset vaikutukset vaikuttavat sekoittumisvyöhykkeen kokoon. Jos haitallisten aineiden pitoisuudet aiheuttavat kuolettavia vaikutuksia, voidaan sekoittumisvyöhykkeeksi sallia pienempi alue kuin tilanteessa, jossa vaikutukset aiheuttavat lievempiä haittavaikutuksia.
Lisätietoa aiheesta:
Niina Vieno, vesiasiantuntija, TkT
0505448431
niina.vieno (a) lakijavesi.fi
Vastuunrajoitus: Blogissa esitettävät huomiot ovat henkilökohtaisia mielipiteitä. Blogissa esitettävää aineistoa ei tule miltään osin tulkita lainopilliseksi neuvoksi yksittäistapaukseen. Emme vastaa missään tilanteessa vahingosta tai tappiosta taikka saamatta jääneestä voitosta tai tuotosta, joka tietoja hyödyntävälle tai kolmannelle taholle aiheutuu suoraan tai välillisesti tämän kirjoituksen johdosta. Jos kaipaat apua yksittäisissä tapauksissa, ota yhteyttä.
Comments