Teknisiä ja juridisia haasteita?

Autamme ja etsimme
ratkaisuja asiakkaillemme
  • Niina Vieno

Sekoittumisvyöhyke ympäristöluvassa

Lainsäädännön mukaan sekoittumisvyöhykkeellä tarkoitetaan sellaista päästölähteen läheisyydessä sijaitsevaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jolla päästö tai huuhtoutuma asteittain sekoittuu pintaveteen. Kaikissa ympäristöluvissa ei kuitenkaan määritellä sekoittumisvyöhykettä vaan se on asia, josta voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta antaa määräyksiä luvassa. Milloin on tarpeen hakea ympäristölupaan määräystä sekoittumisvyöhykettä?


Prioriteettiaineiden pitoisuuksien vaikutus


Euroopan unionin vesipuitedirektiivin (VPD 2000/60/EY) tavoitteena on saada kaikki unionin sisävedet, rannikkovedet ja pohjavedet hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä. Sekoittumisvyöhyke liittyy vesimuodostumien hyvän kemiallisen tilan tavoitteeseen sekä vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden pitoisuuksiin. Sekoittumisvyöhykkeellä voidaan poiketa vesistön kemiallisen tilan määrittämisessä käytettävien aineiden pitoisuusvaatimuksista.


Vesimuodostuman kemiallinen tila määritetään vertaamalla EU-tasolla valittujen aineiden eli prioriteettiaineiden pitoisuuksia vesistössä niille määrättyihin ympäristönlaatunormeihin (engl. Environmental quality standard, EQS). Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvä, jos kaikkien prioriteettiaineiden pitoisuudet ovat pienempiä kuin ympäristönlaatunormit.


Toiminnanharjoittajan kannattaa hakea ympäristölupaan sekoittumisvyöhykettä, jos

  1. on vaarana, että toiminnanharjoittajan päästöt vesimuodostumaan aiheuttavat yhden tai useamman prioriteettiaineen pitoisuuden ylityksen,

  2. päästöjen vähentämiseen käytetään parasta mahdollista tekniikkaa ja

  3. päästöjen alentaminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia tai olisi teknisesti mahdotonta.

Sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella prioriteettiaineiden pitoisuuksien on oltava alle ympäristönlaatunormien. Asiassa on myös hyvä huomioida, että lupamääräykset sekoittumisvyöhykkeestä on tarkoitettu määräaikaiseksi toimenpiteeksi ja tavoitteena on päästön vähentäminen niin, että sekoittumisvyöhykkeestä voidaan luopua.


Sekoittumisvyöhykkeen laajuus


Sekoittumisvyöhykkeen määrittäminen ei aina ole yksinkertaista eikä sen laajuudelle ole lainsäädännössä esitetty yksityiskohtaisia arvoja. Lainsäädäntö ja sen pohjalta annetut ohjeet antavat sekoittumisvyöhykkeen määrittämiseen joitain reunaehtoja:


  • Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla.

  • Sekoittumisvyöhykkeen tulee olla mahdollisimman suppea.

  • Päästöjen aiheuttamat haitalliset vaikutukset vaikuttavat sekoittumisvyöhykkeen kokoon. Jos haitallisten aineiden pitoisuudet aiheuttavat kuolettavia vaikutuksia, voidaan sekoittumisvyöhykkeeksi sallia pienempi alue kuin tilanteessa, jossa vaikutukset aiheuttavat lievempiä haittavaikutuksia.