Melkeinpä mikä vain ihmisen toiminnan seurauksena ympäristöön päätyvä aine voi olla haitallinen, jos sen määrä ylittää luonnon normaalin tason. Tässä mielessä esimerkiksi jäteveden sisältämät ravinteet typpi ja fosfori voidaan luokitella haitallisiksi aineiksi, koska ne liian suurissa määrin aiheuttavat vesissä rehevöitymistä ja edistävät näin happikatoa.
Haitallisista aineista puhuttaessa viitataan kuitenkin yleensä sellaisiin aineisiin, joita luonnossa ei ilman ihmisen toimintaa esiinny ja jotka täten ovat riski eliöiden hyvinvoinnille. Poikkeuksia toki on, joista metallit ovat yksi merkittävä ryhmä. Metalleja esiintyy ympäristössä luonnostaan, mutta niiden pitoisuus voi lisääntyä ihmisen toiminnan seurauksena.
haitallisuuden arviointi
Toksisuus eli myrkyllisyys
Aine on eliöille myrkyllinen jo pienissä pitoisuuksissa. Myrkyllisyys voi olla akuuttia eli välitöntä, jolloin jo lyhytkestoinen altistuminen aineelle aiheuttaa eliölle vakavaa haittaa tai johtaa sen kuolemaan. Kroonisessa myrkyllisyydessä haitalliset vaikutukset tulevat esiin vasta pidemmän ajan kuluttua.
Hormonihäirintä
Aine häiritsee eliöiden normaalia hormonitoimintaa. Tällaiset aineet haittaavat eliöiden lisääntymistä ja voivat ääritapauksissa johtaa toisen sukupuolen katoamiseen populaatiosta tai eliöiden kaksineuvoisuuteen. Kaksineuvoisilla yksilöillä on sekä naaraan että koiraan ominaisuuksia.
Kertyminen eliöihin
Aine kertyy eliöihin, kuten vesistöissä kaloihin ja äyriäisiin. Tällöin puhutaan biokertymisestä. Jos aine lisäksi rikastuu ravintoketjussa, puhutaan biomagnifikaatiosta. Tällöin ravintoketjun huipulla olevien petoeläinten elimistössä voi olla huomattavan korkeita haitallisten aineiden määriä. Aineen haitalliset vaikutukset, kuten myrkyllisyys tai hormonihäirintä, voivat nousta esiin vasta tässä vaiheessa ajallisesti ja paikallisesti kaukana alkuperäisestä päästölähteestä.
Pysyvyys
Aine hajoaa ympäristössä hyvin hitaasti. Tällaisten aineiden hajoaminen voi kestää jopa vuosikymmeniä. Pysyvät aineet leviävät yleensä hyvin laajalle alkuperäisestä päästölähteestään. Ympäristöön päästessään pysyvien aineiden aiheuttamat haittavaikutukset, kuten myrkyllisyys tai hormonihäirintä, voivat olla hyvin pitkäkestoisia ja niitä voi esiintyä maapallon joka kolkassa.
Lisätietoa aiheesta:
Niina Vieno, vesiasiantuntija, TkT
0505448431
niina.vieno (a) lakijavesi.fi
Vastuunrajoitus: Blogissa esitettävät huomiot ovat henkilökohtaisia mielipiteitä. Blogissa esitettävää aineistoa ei tule miltään osin tulkita lainopilliseksi neuvoksi yksittäistapaukseen. Emme vastaa missään tilanteessa vahingosta tai tappiosta taikka saamatta jääneestä voitosta tai tuotosta, joka tietoja hyödyntävälle tai kolmannelle taholle aiheutuu suoraan tai välillisesti tämän kirjoituksen johdosta. Jos kaipaat apua yksittäisissä tapauksissa, ota yhteyttä.