Ahven

Ruotsalaistutkimuksessa löydettiin luonnonvaraisista ahvenista useita lääkeaineita.

Ihmisten käyttämät lääkeaineet päätyvät jätevesienpuhdistamoiden kautta vesistöihin. Ruotsalaisessa tutkimuksessa on nyt todettu, että lääkeaineita päätyy myös vesissä luonnonvaraisesti eläviin kaloihin.

Tutkimuksessa kerättiin kalanäytteitä 17:sta eri paikasta Tukholman läheisyydestä elo-lokakuun 2013 aikana. Näytteitä kerättiin sekä merestä että läheisistä sisävesistä. Näytekalana käytettiin ahventa, koska se viettää koko elämänsä samoissa vesissä. Tällöin sen sisältämän kemikaalijäämät kuvaavat hyvin alueen vesistön tilaa.

Ahvenista määritettiin useiden haitallisten aineiden pitoisuuksia, kuten metalleja, PAH- ja PCB-yhdisteitä perfluorattuja yhdisteitä, tributyylitinaa ja palonestoaineita. Lisäksi kolmesta näytepisteestä (Gällnö, Käppala, Lövsta) kerättyjen ahventen sappinesteistä mitattiin seuraavien lääkeaineiden pitoisuuksia:

– Diklofenaakki (tulehduskipulääke)
– Ibuprofeeni (tulehduskipulääke)
– Oksatsepaami (rauhoittava)
– Karpamatsepiini (epilepsialääke)
– Propranololi (betasalpaaja)
– Bisoprololi (betasalpaaja)
– Sertraliini (masennuslääke)
– Ketokonatsoli (sieni-infektioiden estolääke)

Neljää lääkeainetta löydettiin vähintään yhdestä näytteestä (kokonaisnäytemäärä oli 30):

– Diklofenaakki (7/30, korkein pitoisuus 38 ng/g)
– Ibuprofeeni (2/30, korkein pitoisuus 2,4 ng/g)
– Oksatsepaami (13/30, korkein pitoisuus 1,2 ng/g)
– Sertraliini (1/30, korkein pitoisuus 0,7 ng/g)

Lääkeainemittausten lisäksi tutkittiin myös kalojen maksan mahdollisia muutoksia. Ahventen, joiden sappinesteessä esiintyi lääkeaineita, maksan todettiin olevan lääkeaineita vähemmän sisältäviä kaloja rasvapitoisempia. Tämä ero ei kuitenkaan ollut merkittävä, joten sen ei voida suoraan olettaa johtuvan ahvenen lääkeainealtistuksesta. Lääkeaineiden ja erityisesti diklofenaakin on aiemmissa tutkimuksissa todettu vaikeuttavan maksan toimintaa sekä aiheuttavan muutoksia maksan rakenteessa (Islas-Flores ym. 2013, Triebskorn ym. 2007). Luonnonvaraisten kalojen lääkeainepitoisuudet ovat kuitenkin alempia kuin testeissä käytetyt pitoisuudet, jolloin ymmärrettävästi vaikutukset eivät luonnossa ole yhtä dramaattisia. Löydökset kuitenkin osoittavat, että lääkeaineet voivat kaloihin kertyessään aiheuttaa niissä vaurioita, jotka voivat johtaa jopa kalan kuolemaan.

Diklofenaakin esiintyminen kaloissa on huolestuttavaa. Aineen on tällä vuosituhannella todettu aiheuttaneen Intian korppikotkakannan romahduksen. Espanjassa vaaditaan tästä syystä diklofenaakin käyttökieltoa eläinlääkkeenä. Pohjoismaissa diklofenaakkia sisältäviä kalalajeja eivät syö korppikotkat vaan useat eri lintulajit. Myrkytämmekö siis tietämättämme lintukantaamme ja voiko edessä olla samanlainen katastrofi kuin Intiassa on koettu?

Haitallisimmiksi todettujen lääkeaineiden päätyminen vesistöihin tulisi saada estettyä ennen kuin vaikutukset eliöille ovat peruuttamattomia.

Lähteet:

Miljostörande ämnen i fisk från Stokcholmsregionen 2013. IVL Svenska Miljoinstitutet.

Islas-Flores ym. 2013. Diclofenac-induced oxidative stress in brain, liver, gill and blood of common carp (Cyprinys carpio). Ecotoxicology and Environmental Safety, 92, 32-38.

Triebskorn ym. 2007. Ultrastructural effects of pharmaceuticals (carbamazepine, clofibric acid, metoprolol, diclofenac) in rainbow trout (Oncorhynchus mykiss) and common carp (Cyprinus carpio). Analytical and Bioanalytical Chemistry, 387, 1405-1416.