Parabeenit ovat säilöntäaineita. Niillä on antimikrobisia vaikutuksia, ne ovat vesiliukoisia ja edullisia. Niitä käytetäänkin laajasti erityisesti kosmetiikassa ja hygieniatuotteissa. Kuluttajien tietoisuuteen parabeenit ovat tulleet erityisesti sen jälkeen, kun yhä useampi valmistaja on alkanut markkinoimaan tuotteitaan parabeenittomina. Itse kävin lävitse purnukkavarastoani ja löysin muutaman esimerkin:

Niinan purnukkakokoelman itseään parabeenittomiksi mainostavat tuotteet.

Mistä on lähtöisin tämä suuri buumi parabeenivastaisuuteen ja onko se oikeutettua?

Historiassa parabeenejä on ensin epäilty allergisoiviksi aineiksi. Suurempi kohu on kuitenkin syntynyt, kun aineet todettiin lievästi estrogeenisiksi eli niiden todettiin vaikuttavan luontaisten estrogeenien kaltaisesti. Estrogeeninen vaikutus on kuitenkin kertaluokkia esimerkiksi luontaista estradiolia alhaisempi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla on asiasta todettu:

“Viranomaisten yleinen käsitys on, että tämänhetkisellä altistumistasolla parabeenien käyttö ei aiheuta terveysriskiä, mutta tilannetta seurataan.”

Parabeenit ovat heikosti estrogeenisiä aineita

Estrogeeninen vaikutus ei kuitenkaan ole leikin asia. Vaikka yksittäiset aineet olisivatkin vain heikosti estrogeenisiä, monet saman vaikutusmekanismin omaavat aineet yhdessä voivat aiheuttaa reaktioita. Tämä on totta niin ihmisissä kuin ympäristön eliöissä. Jätevesistä ja pintavesistä on mitattu useiden estrogeenisten aineiden jäämiä, myös parabeenien (Brausch ym. 2011).

Ympäristössä luontaisten estrogeenien sekä e-pillereiden etinyyliestradiolin tiedetään aiheuttavan esimerkiksi poikakalojen naisistumista. Vaikutukset näkyvät myös kalojen mädin tuotannossa. Pienissä pitoisuuksissa estrogeenit lisäävät mädin tuotantoa ja suurissa pitoisuuksissa vähentävät (Pawlowski ym. 2004). Vaikutukset lisääntymiseen ovat siis merkittäviä.

Estrogeenikuormitukseen vaikuttavat kaikki samalla mekanismilla vaikuttavat aineet. Parabeenien lisäksi heikosti estrogeenisiä aineita ovat esimerkiksi eräät myskihajusteet ja kemialliset UV-suoja-aineet. On siis järkevää kautta linjan vähentää tällaisten aineiden käyttöä sellaisissa tapauksissa, joissa ne eivät ole aivan pakollisia.

Parabeenien päälähteenä ovat kosmetiikka, lääkkeet ja ruoka

Parabeenit imeytyvät ihmisen elimistöön iholle pitkäksi aikaa jätettävistä voiteista ja meikeistä. Myös lääkevoiteet ja nestemäiset lääkkeet voivat sisältää parabeenejä. Niinpä ei ole ihme, että parabeeneja on löytynyt ihmisten verestä, virtsasta ja äidinmaidosta (esim. Ye ym. 2006 ja Lokhnauth ym. 2007). Onpa niitä mitattu ja löydetty myös rintojen alueen kasvaimista. Ehdotettu yhteys rintasyöpään onkin asia, joka varmasti on pelästyttänyt kuluttajat.

Hengitettynä parabeeneja päätyy elimistöömme pölyn mukana, jonka myöskin on espanjalaisessa tutkimuksessa todettu sisältävän parabeenejä (Canosa ym. 2007).

Parabeenijäämiä on mitattu myös ruoka-aineissa. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa parabeeneja analysoitiin 267 ruoka-aine- ja virvoitusjuomanäytteestä (Liao ym. 2013). Korkeimmat pitoisuudet löytyi alenevassa järjestyksessä viljatuotteista, virvoitusjuomista, maitotuotteista, lihatuotteista, vihanneksista, rasvoista ja hedelmistä. Varmaa tietoa ei ole, mitä kautta parabeenit ruokaan ovat päätyneet. On ehdotettu mm. aineiden päätyvän ruokaan mm. raaka-aineista tai pakkauksista. Parabeenit ovat myös sallittuja tiettyjen ruoka-aineiden lisäaineina (tästä lisää myöhemmin tekstissä). Tutkimuksessa todettiin tosin, että pakkausmenetelmällä ollut vaikutusta parabeenien pitoisuuteen. Esimerkiksi säilykkeistä löytyi samoja pitoisuustasoja kuin tuoreesta ruuasta.

Kosmetiikan osuus parabeenien päiväannoksesta on kuitenkin suurin. Parabeenien päivittäiseksi annokseksi on arvioitu 76 mg, josta 50 mg tulee kosmetiikasta ja hygieniatuotteista, 25 mg lääkkeistä ja 1 mg ruuasta. (Ye et al. 2006)

Miksi parabeeneja käytetään?

Säilöntäaineita käytetään tietysti tuotteen säilymisen takaamiseen käyttökelpoisena halutun ajan. Kosmetiikan säilymisestä säädetään Kosmetiikka-asetuksen 75/2005 5. pykälässä. Se on jaettu kahteen merkintävelvoitteeseen:

1) Jos valmisteen säilymisaika on enintään 30 kuukautta, on säilyvyysaika merkittävä Parasta ennen -merkinnällä sekä välittömästi merkinnän yhteyteen merkitä säilyvyysajan päättymisen ajankohta tai viittaus siihen, mihin kohtaan pakkauksessa ajankohta on merkitty.

2) Jos tuotteen säilyvyysaika on yli 30 kuukautta, on merkittävä säilyvyys avaamisen jälkeen esim. avattua purkkia esittävällä symbolilla, jonka sisään tai läheisyyteen merkitään säilyvyys avaamisen jälkeen kuukausissa (M):

“Säilyvyys avaamisen jälkeen tarkoittaa ajanjaksoa, jona valmistetta voi käyttää ilman ihmisen terveydelle aiheutuvaa vaaraa sen jälkeen, kun se on avattu, jos valmisteen säilyvyysaika on yli 30 kuukautta;”

Parabeenit toki eivät ole ainoita kosmetiikassa käytettäviä säilöntäaineita. Lista EU:n hyväksymistä säilöntäaineista löytyy Euroopan Komission Health and Consumers -sivustolta.

Parabeenit ovat yleensä hyvin siedettyjä ja vähän allergisoivia aineita. Säilöntäaineista allergisia reaktioita aiheuttavat yleensä formaldehydiä vapauttavat ainee. Näitä ovat ovat Incihaku-sivuston mukaan:

Imidazolidinyl urea

Diazolidinyl urea

DMDM Hydantoin

2-Bromo-2-Nitropropane-1,3-Diol

Quaternium-15

Sodium Hydroxymethylglycinate

Tris(hydroxymethyl) Nitromethane

Methenamine

(5-Bromo-5-Nitro-1,3-Dioxane)

Jos tiedät saavasi allergisia oireita formaldehydistä, vältä näitä säilöntäaineita sisältäviä tuotteita!

Parabeenit on lueteltu tuotteiden ainesosissa

Parabeeneja on useita erilaisia. Niiden INCI-nimet eli nimet, jolla aineet löytyvät purkin kyljestä sisältävät sanan PARABEN ja etuliitteet kuvaavat alkyyliketjun pituutta: METHYL-, ETHYL-, PROPYL-, BUTYL-, ISOBUTYL-  jne. Yleisimpiä aineita kosmetiikassa ovat metyyli- ja propyyliparabeeni.

Osa parabeeneistä on myös luokiteltu elintarvikkeiden lisäaineiksi seuraavilla E-koodeilla:

E218 metyyliparabeeni (eli metyyli-p-hydroksibentsoaatti)

E214 etyyliparabeeni (eli etyyli-p-hydroksibentsoaatti)

E216 propyyliparabeeni (eli propyyli)-p-hydroksibentsoaatti)

Parabeenejä saa e-koodit.fi -sivuston mukaan käyttää: ”kuivattujen lihavalmisteiden pintakäsittelyyn, makeisiin sekä vilja- ja perunapohjaisiin suolapaloihin.” Enimmäismäärärajoitukset ovat 10 mg/kg/vrk.

Onko parabeenien välttäminen järkevää?

Parabeenien on todettu olevan heikosti estrogeenisiä aineita ja niitä löytyy elimistöstämme, eritteistämme, jätevesistä ja pintavesistä. Maalaisjärjelläkin voi päätellä, että käytön välttäminen sekä oman että ympäristön kemikaalikuormituksen välttämiseksi on järkevä ratkaisu. Se mitä teollisuus tuo parabeenien tilalle onkin sitten taas uuden mielenkiinnon ja keskustelun aihe. Sillä säilöntäaineita kosmetiikassa, lääkkeissä ja ruuassa tullaan aina tarvitsemaan!