Kosmetiikka on loppumaton lähde meille ihmisille ja erityisesti ympäristölle haitallisia aineita. Säilöntä- ja antimikrobisena aineena käytetty triklosaani on yksi tällainen aine. Sen pitoisuuden turvallinen raja vesistöissä on arvioitu olevan erittäin alhainen, vain 1,4 ng/l (Äystö 2014). Selkokielellä tämä tarkoittaa 1,4 grammaa triklosaania tai n. puoli litraa triklosaanipitoista suuvettä 100 m x 100 m x 100 m –kokoisessa vesikuutiossa. Tämä määrä vettä vastaa suurin piirtein Turun talousalueen ihmisten vuorokausittain tuottamaa jäteveden määrää.

Triklosaanin lähde ympäristössä ovat kuluttajat

Aineen kanssa ei siis ole leikkimistä. Kuitenkin sitä käytetään meillä Suomessakin yleisesti muun muassa saippuoissa, voiteissa, hammastahnoissa, ja deodoranteissa. Kirjallisuudesta löytyy myös tietoa käytöstä muovisissa leikkuulaudoissa, urheiluvälineissä, kengissä ja huonekaluissa (Bedoux ym. 2012).

Keväällä julkaistun laajan haitta-aineita tutkineen hankkeen tuloksissa arvioitiin, että Suomessa jätevedenpuhdistamoille päätyy vuosittain 25 kg triklosaania (Vieno 2014). Tästä voidaan extrapoloida aineen vuosikäytön Suomessa olevan n. 30 kg. Kosmetiikassa triklosaanin suurin sallittu pitoisuus on 0,3 %. Triklosaania sisältäviä tuotteita käytetään Suomessa siis jopa 10 000 kg vuodessa.

Ympäristöön puretaan triklosaania jätevedenpuhdistamoilta 8 kg vuodessa. Määrä tuntuu mitattömältä. Kahdeksan kilon pussin verran sokeria kaikilta Suomen puhdistamoilta yhteensä. Pitoisuudet kuitenkin ovat tässäkin kohtaa se, mikä ratkaisee. Ympäristöön purettavissa jätevesissä triklosaanin pitoisuus oli keskimäärin 17 ng/l ja korkeimmillaan 50 ng/l. Tämä tarkoittaa, että jäteveden on laimennuttava 35 kertaa isompaan vesimäärään, jotta pitoisuus laimentuisi alle turvallisen rajan. Merialueilla tämä tapahtuu nopeastikin, mutta esimerkiksi pienissä jokivesistöissä laimentuminen ei välttämättä ole riittävää ja riski eliöille on olemassa.

Triklosaani on ympäristössä toksinen ja biokertyvä

Triklosaanin haitalliset ympäristövaikutukset ovat monitahoisia:

  • Triklosaani on hydrofobinen aine eli liukenee mieluummin rasvaan kuin veteen. Ympäristössä tämä tarkoittaa siis eliöitä ja jätevedenpuhdistamoilla lietettä. Aineen on todettu kertyvän eliöihin sekä vesistöissä, että maaperässä (Bedoux ym. 2012). Erityisen hyviä triklosaanin kerääjiä ovat kastemadot. Kanadalaisessa tutkimuksessa triklosaania sisältävää lietettä levitettiin pelloille yhden kerran. Neljän vuoden päästä tehdyissä mittauksissa triklosaania ja sen biologista hajoamistuotetta metyylitriklosaania löytyi edelleen maaperästä sekä myös alueelta kerätyistä kastemadoista. (Macherius ym. 2013)
  • Triklosaani on maaperään joutuessaan varsin pysyvä aine. Äystö (2014) mallinsi pro gradu –työssään triklosaanin pitoisuutta ja kelkeutuvuutta suomalaisessa peltomaassa. Aineen todettiin olevan maaperässä niin pysyvän, että sen pitoisuus saattaa ylittää jopa 20 kertaa turvalliseksi määritellun rajan.
  • Vesiympäristössä triklosaani bio- ja valohajoaa kertyvimmiksi ja toksisemmiksi aineiksi. Ongelmana kuitenkin on, että biologinen hajoamistuote metyylitriklosaani on triklosaaniakin helpommin eliöihin kertyvä. Valohajoamisen tuloksena taas on todettu syntyvän dioksiineja, tunnettuja supermyrkkyjä. Juomaveden kloorauksessa triklosaanista syntyy kloorifenoleja, jotka nekin ovat itse triklosaania myrkyllisempiä. (Bedoux ym. 2012)
  • Triklosaani on antimikrobinen aine ja voi ympäristössä synnyttää aineelle resistenttejä bakteerikantoja. (Bedoux ym. 2012)
  • Triklosaani on potentiaalinen hormonihäiritsijä. Se on rakenteeltaan estrogeenimolekyylin kaltainen ja voi eliöissä vaikuttaa estrogeenin tavoin. (Bedoux ym 2012)
  • Uusimmissa tutkimuksissa triklosaanin on todettu häiritsevän kalojen normaalia käyttäytymistä. Fritsch ym. 2013 raportoivat kalojen uintiaktiivisuuden vähentymistä triklosaanille altistumisen jälkeen. Heidän mukaansa aine vaikuttaa jo alhaisissa pitoisuuksissa jalojen lihasten toimintaan.

Kaiken näiden syiden vuoksi on mielestäni ällistyttävää, että triklosaanin kaltaista ainetta saa edelleen käyttää kuluttajatuotteissa, joissa ne eivät millään tapaa ole meille elintärkeitä.

Euroopan Unionissa Scientific Committee on Consumer Safety (SCSS) neuvoo komissiota sen lainsäädäntötyössä liittyen mm. kosmetiikan terveys- ja turvallisuusriskeihin. Komitea on julkaissut useita mielipiteitään liittyen triklosaanin käytön riskeihin kosmetiikassa sekä mahdollisuuteen biosideille resistenttien bakteerikantojen syntymiseen.

SCCS on todennut, ettei triklosaanin käyttö kaikissa kosmeettisissa tuotteissa itse asiassa olisikaan suositeltavaa. Sen mukaan triklosaania tulisi käyttää harkitusti esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa triklosaanin käytöllä on hyödyllisiä terveysvaikutuksia.

Komitea on todennut, että erityisesti iholle jätettävissä tuotteissa ja suuvesissä triklosaanin suurin sallittu pitoisuus pitäisi olla selvästi alle 0,3 % (mietinnöt kokonaisuudessaan täällä: http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_sccp/docs/sccp_o_166.pdf ja http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/consumer_safety/docs/sccs_o_054.pdf)

Tämä johtuu siitä, että kuluttajalle voi syntyä kohtuuton terveysriski usean triklosaania sisältävän tuotteen käytöstä. Triklosaanin on nimittäin todettu myös kertyvän ihmiseen ja se on lienee myös erittäin hitaasti elimistöstä poistuva.

Triklosaanin välttäminen kosmetiikassa on helppoa

Ostamastaan tuotteesta voi ainesosalistasta etsiä merkintää TRICLOSAN. Jos sellainen löytyy, aine kannattaa jättää ostamatta ja etsiä tuote, jossa ainetta ei ole.

Suomesta en löytänyt listausta tuotteista, jotka sisältävät triklosaania. Norjassa on kosmetiikkatuotteista mitattu triklosaania. Yhdysvalloissa on listattu tuotteita, jotka sisältävät triklosaania. Oheisessa listassa on näistä kahdesta lähteestä poimittuja tuotemerkkejä, joita myydään myös Suomessa:

  • Avene
  • Clearasil
  • Dermalogica
  • Colgate
  • Ahava
  • Phytomer
  • Deodorantteja: Ralph Lauren, Calvin Klein, Georgio Armani, Emporio Armani, Adidas
  • Neutrogena
  • IsaDora
  • No7

Tietenkään kaikki näiden merkkien tuotteet eivät sisällä triklosaania, mutta asia kannattaa tarkistaa tuoteselosteesta. Nopealla nettihaulla sekä lähipiirin kaappien penkomisella tunnistin lisäksi muutaman tuotteen itsekin:

  • Acnex puhdistusliuos
  • Aloe Ever Shield -deodorantti
  • Avène Shaving Mousse
  • Avène gentle eye make-up remover
  • Avène after-shave balm
  • Callusan Fresh voidevaahto
  • Calvin Klein SHOCK for him –deodorantti
  • Dermalogica: environmental control deodorant
  • Colgate hammastahna Total plus whitening
  • Louis Widmer WICNELACT LIUOS IHOLLE
  • Louis Widmer Skin Appeal Lipo Sol vaahto
  • Louis Widmer deo dry stick -antiperspirantti
  • Louis Widmer facial wash gel –puhdistusgeeli
  • Medi-Clear Clarifying Cleanser
  • Medi-Control Exfoliating Cleanser
  • Miesten Punainen Tee alumiiniton deodorantti spray
  • Nailfix Professional BLUE SCRUB (kynsien puhdistusaine)
  • No7 Radiant Glow Concealer Light
  • Pepsodent Sensitive Extra hammastahna
  • Teen derm gel -puhdistusgeeli
  • Teen derm aqua -puhdistusvesi

Lista on varmasti paljon pidempi ja voi sisältää yllättäviäkin tuotteita, jos blogisti Pamela Reillya on uskominen ja huulipunissakin (tässä tapauksessa Revlon’s ColorStay LipSHINE Lip Color Plus) voi olla valmistusaineena triklosaania. Tarkkaavaisuutta siis tarvitaan, mutta se kannattaa.

Pienillä valinnoilla voit auttaa ympäristöä isosti!

Lähipiirin kaapeistakin löytyi triklosaania (TRICLOSAN) sisältävää deodoranttia.

Lähipiirin kaapeistakin löytyi triklosaania (TRICLOSAN) sisältävää deodoranttia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjallisuuslähteet

Bedoux ym. 2012. Occurrence and toxicity of antimicrobial triclosan and by-products in the environment. Environ Sci Pollut Res (2012) 19:1044–1065
 
Macherius ym. 2014. Triclocarban, triclosan and its transformation product methyl triclosan in native earthworm species four years after a commercial-scale
biosolids application. Science of the Total Environment. 472, 235-238.
 
Fritsch ym. 2013. Triclosan Impairs Swimming Behavior and Alters Expression of Excitation-Contraction Coupling Proteins in Fathead Minnow (Pimephales promelas). Environmental Science and Toxicology, 47, 2008-2017.
 
Vieno, 2014. Haitalliset aineet jätevedenpuhdistamoilla -hankkeen loppuraportti. http://www.vvy.fi/files/3739/Haitta-aineet_loppuraportti_1.6.2014.pdf 
 
Äystö 2014, Puhdistamolietteen sisältämien orgaanisten haitta-aineiden käyttäytyminen suomalaisilla maatalousmailla. Pro Gradu –työ. Helsingin yliopisto, Bio- ja Ympäristötieteellinen tiedekunta, Ympäristötieteiden laitos. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/43222