Blue mussel

Sinisimpukat suodattavat tunnissa lävitseen 1,8 litraa vettä. Niihin kertyy helposti veden epäpuhtauksia. Simpukoiden keittäminen tai höyryttäminen ruuaksi ei hävitä niihin kertyneitä kemikaaleja.

Tonkiessani tiedekirjallisuutta silmiini sattui mielenkiintoinen artikkeli lääkeaineiden kertymisestä sinisimpukoihin ja siitä, miten keittäminen vaikuttaa aineiden määriin. Ruokaillessaan sinisimpukat suodattavat vettä lävitseen ja imevät itseensä vedessä mahdollisesti olevia epäpuhtauksia. Ihmiset taas ruokailevat mielellään sinisimpukoilla ja onkin tärkeää tietää, häviävätkö epäpuhtaudet keittämisen tai höyryttämisen aikana. Gillian McEneffin ja hänen kollegoidensa mukaan eivät häviä. Ainakaan kokonaan.

MacEneff ryhmineen tutki miten sinisimpukat kerryttävät itseensä vedessä olevia lääkeaineita. He valitsivat neljä ainetta testeihinsä:

– Diklofenaakki (tulehduskipulääke)
– Mefenaamihappo (tulehduskipulääke)
– Karbamatsepiini (epilepsialääke)
– Gemfibrotsiili (sydän- ja verisuonitautilääke)
– Trimetopriimi (antibiootti)

Sinisimpukat asetettiin veteen, johon oli ruiskutettu kyseisiä lääkeaineita. Simpukoiden sisältämät lääkemäärät mitattiin 2 min, 24 h ja 96 h jälkeen altistuksesta. Kaikkia aineita löytyi jo kahden minuutin altistuksen jälkeen. Mielenkiintoista oli, että aineiden määrät olivat 96 tunnin jälkeen jopa alle ensimmäisen mittauspisteen tuloksen. Tutkijat arvelivat, että sinisimpukat kykenevät metaboloimaan ja poistamaan vierasaineita elimistöstään aivan kuten me ihmiset.

Kun 96 tuntia altistetut simpukat höyrytettiin pienessä vesimäärässä 15 minuutin ajan havaittiin, että trimetopriimin ja karbamatsepiinin pitoisuuksissa simpukan lihassa ei ollut tapahtunut juurikaan muutosta. Kolmen muun lääkeaineen määrät olivat kuitenkin kohonneet moninkertaisiksi. Miten tämä on mahdollista?

Tutkittua varmaa tietoa ei vielä ole, mutta artikkelissa arveltiin, että sinisimpukat kykenevät muuttamaan joitain lääkeaineita niin kutsutuiksi glukuronideiksi. Tämä on tavallinen ilmiö ihmisillä ja myös kaloilla. Ilmiössä glukuronidi-molekyyli liittyy kemiallisen sidoksen avulla itse aineeseen. Tätä kutsutaan konjugaatioksi. Reaktio yleensä muuttaa ainetta vesiliukoisemmaksi, jolloin se poistuu helpommin elimistöstä munuaisten tai maksan kautta. Vastareaktio on myös mahdollinen eli niin sanottu dekonjugaatio. Siinä glukuronidi-molekyyli irtoaa näin vapauttaen alkuperäisen aineen.

McEneff ryhmineen arveli sinisimpukoiden pystyvän muodostamaan tietyistä lääkeaineista niin sanottuja asyyliglukuronidi-konjugaatteja. Nämä konjugaatit pilkkoutuvat varsin helposti lämpötilan kohotessa. Kun sinisimpukat kypsennetään, tapahtuu dekonjugaatio, joka vapauttaa lääkeaineet.

Sinisimpukoiden keittäminen ei siis välttämättä poista siihen kertyneitä epäpuhtauksia ja kemikaaleja. Suomalaisten ruokavaliossa simpukat eivät taistele kärkisijoista. Silloin kun niitä syö, olisi tärkeää varmistaa, että simpukat ovat kasvaneet paikassa, jossa vesi on mahdollisimman puhdasta. Tällöin myös simpukan liha on puhtaimmillaan.

Lähde:

McEneff ym. 2013. The determination of pharmaceutical residues in cooked and uncooked marine bivalves using pressurized liquid extraction, solid-phase extraction and liquid chromatography – tandem mass spectrometry. Analytical and Bioanalytical Chemistry, 405(29), 9509-9521.