Osallistuin männä viikolla mielenkiintoiseen webinaariin. Aiheena oli ”California Safer Consumer Products Regulation”. Webinaarin järjesti ChemicalWatch. Kaliforniassa ollaan radikaalisti uudistamassa haitallisia aineita koskevaa lainsäädäntöä. Tulossa olevissa uudistuksissa on kaksi hienoa piirrettä:

1. Huomio kiinnittyy kemikaalien sijasta tuotteisiin.

2. Tuotteita, jotka sisältävät haitallisiksi listattuja kemikaaleja ei suoraa päätä kielletä, vaan valmistajien on tehtävä ns. ”Alternatives Analysis” eli raportoitava, miten haitalliset aineet tullaan tuotteessa korvaamaan. Tällä pyritään estämään sitä, etteivät korvaavat kemikaalit ole alkuperäistä ainetta haitallisempia.

Kemikaalin olemassaolo ei tee siitä haitallista

Näkökulma on virkistävä sen jälkeen, kun on lähes eksynyt kaikenmaailman haitallisten ja vaarallisten aineiden viidakkoon. On listoja ja lainsäädäntöä jos jonkinmoista. Haitallisten kemikaalien listaaminen on toki hyödyllistä, mutta todellisuudessa tärkeintä olisi tietää tuotteet, jotka sisältävät näitä aineita! Eikä siinä vielä kaikki, sillä haitallisen kemikaalin olemassaolo jossain tuotteessa ei väistämättää tee itse tuotteesta haitallista. Kemikaalin haitallisuuteen vaikuttaa kaksi asiaa:

1. Kemikaalin on aiheutettava jokin haitallinen vaikutus ihmisessä tai muissa eliöissä. Aine voi olla vaikkapa syöpää aiheuttava, pysyvä ja biokertyvä tai lisääntymiskykyä haittaava.

2. Ihmisen tai eliöiden on altistuttava kemikaalille jotain kautta niin, että kemikaalin haitallinen vaikutus toteutuu.

Kakkoskohta yllättävän helposti unohtuu, kun puhutaan kemikaalien haitallisuudesta. Ilmiö on meille kaikille tuttu jokapäiväisestä elämästä. Siivotessamme kotejamme käytämme puhdistusaineita, jotka sisältävät kemikaaleja. Eivät WC-pöntön puhdistusaineen sisältämät kemikaalit vaaranna terveyttämme, jos käytämme ainetta ohjeen mukaan. Jos taas otamme pullosta hörpyn, niin haitalliset vaikutukset ovat taattuja.

Toiseksi esimerkiksi sopii asbesti. Okei, asbesti ei ole suoranaisesti kemikaali vaan useita erilaisia mineraaleja sisältävä kuitu. Mutta ei anneta sen häiritä. Tärkeintä tässä esimerkissä on altistumisreitti. Eli jos asbestikuitua niellään esimerkiksi veden mukana, se ei ole vaarallista. Mutta hengitettynä asbesti aiheuttaa mm. keuhkosyöpää. Eli asbesti on karsinogeeninen aine, mutta vasta altistumisreitin ollessa otollinen.

Listataan prioriteettiaineiden sijasta prioriteettituotteita

Kaliforniassa työn alla oleva lainsäädännön muutos menee siis astetta pidemmälle kuin perinteisen haitallisten aineiden listat. Lisäksi lainsäätäjä ottaa kantaakseen ison osa työstä tunnistaessaan haitallisia tuotteita. Kaikkea työtä ei siis sälytetä valmistajien niskaan.

Alla on esitettu kaaviomuodossa se, miten asetus tullaan panemaan käytäntöön:

Asetus on tullut voimaan 1.10.2013 ja tällä hetkellä toteutuksessa on saatu päätökseen kaaviossa esitetty kohta yksi. Eli on määritelty ns. kandidaattikemikaalit (Candidate Chemicals). Alkuperäinen lista sisälsi noin 1200 ainetta, mutta tätä on pystytty supistamaan n. 200 aineeseen. Karsinnassa käytettiin juurikin ylempänä esittelemääni haitallinen vaikutus vs. altistumisreitti -menetelmää. Kaappasin oheisen kuvan Karl Palmerin (Carlifornia’s Department of Toxic Substances) webinaari-esityksestä visualisoimaan asiaa (klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi):

 

 

 

 

 

 

 

Valintamenettelystä löytyy yksinkertaisen selkeä kaaviokuva myös täältä.

Kemikaalilistat taas löytyvät täältä.

Uudistuksella edistetään innovaatioita

Ensimmäiset prioriteettituotteet (Priority Products) tullaan esittämään huhtikuuhun 2014 mennessä. Tämän jälkeen tuotteen valmistajilla on 60 päivää aikaa toimittaa viranomaisille vaihtoehtoanalyysi (Alternatives Analysis), jonka pohjalta tehdään lopulliset päätökset tuotteiden mahdollisista käyttökielloista.

Kalifornian lainsäätäjien mukaan tärkein kysymys, joka tuotteiden valmistajille esitetään on ”Is it necessary?”. Tällä pyritään myös herättämään valmistajat innovoimaan uusia ratkaisuja tuotteiden valmistukseen tai koostumukseen.Vanha menetelmä tai tuotekoostumus saattaa olla käytössä vain siksi , että ”näin nyt on aina tehty”. Ratkaisu uuteen terveellisempään, ympäristö- ja käyttäjäystävällisempään tuotteeseen voi olla ihan kulman takana. Kunhan vain joku potkaisee persuuksille ja laittaa uudistusprosessin alulle.

Prioriteettiaineita (Priority Substances) listataan monissa maissa ja monien organisaatioiden toimesta. Olisiko kuitenkin aika ottaa mallia kaliornialaisista ja uudistaa systeemiä kääntämällä katseet kohti prioriteettituotteiden tunnistamista?