Kilpailutus on yksi bisneksen tärkeimpiä asioita. Ostaja haluaa saada haluamansa tuotteen tai palvelun yleensä mahdollisimman edulliseen hintaan. Myyjä taas pyrkii saamaan korvaukseksi mahdollisimman korkean hinnan. Toisinaan kuitenkin törmää tilanteisiin, jossa myyjä on valmis maksamaan esimerkiksi oikeudestaan tarjota palveluitaan. Tällöin myyjän tarjoama hinta on negatiivinen. Kuulostaa hyvältä, eikö totta!

Törmäsin tällaiseen tilanteeseen lukiessani markkinaoikeuden päätöstä (päätös annettu 8.7.2016) koskien hankintaa, jossa Helsingin kaupungin asunnot Oy oli ostamassa laajakaista- ja kaapeli-TV-palveluita. Päätös koski negatiivisen hinnan ilmoittamista tarjouksessa ja sen huomioimista tarjousvertailussa. Koska hankintapäätöksestä valitettiin markkinaoikeuteen, indikoi se, ettei hankinta ollut mennyt ihan nappiin. Päätöksen lainvoimaisuus on tarkistettava KHO:sta.

Tarjousten vertailussa ei osattu huomioida negatiivista hintaa

Tarjouspyynnön mukaan tarjousten valintaperuste oli kokonaistaloudellinen edullisuus siten, että kokonaishinnan painoarvo oli 90 prosenttia ja loput 10 prosenttia liittyi lisäpalveluiden hinnoitteluun asiakkaille. Lisäksi kerrottiin, että kokonaishinta muodostui kaikkien kiinteistöjen kokonaiskustannusten summasta sopimuskauden ajalta. Tarjoajan tuli ilmoittaa tarjoamansa kiinteistökohtaiset kuukausihinnat hintalomakkeella, jossa oli valmiina kaavat vertailuhinnan laskemiselle.

Tapauksessa tarjousten vertailu oli toteutettu siten, että halvimman hinnan tarjonnut sai 90 pistettä. Muiden hintapisteet oli suhteutettu kaavalla: halvin hinta / tarjoajan hinta x 90.

Tarjouksen antoi kolme yritystä. TeliaSonera Finland Oyj ilmoitti tarjouksessaan palveluidensa kokonaishinnaksi negatiivisen luvun -10,50 euroa, DNA Welho Oy 0 euroa ja kolmas tarjoaja 1.427,85 euroa.

Nollalla ei voi jakaa – lapsikin sen tietää

Helsingin kaupungin asunnot Oy valitsi 30.11.2015 tekemällään hankintapäätöksellä DNA Welho Oy:n tarjouksen voittajaksi. Hankintayksikkö käytti sekä TeliaSonera Finland Oyj:n että DNA Welho Oy:n osalta tarjousten vertailussa kokonaishintaa 0 euroa. Ei liene yllätys, että negatiivisen hinnan tarjonnut TeliaSonera Finland Oyj valitti päätöksestä.

Hankintayksikkö oli tarjoajien tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi käsitellyt negatiivisen summan tarjonnutta TeliaSonera Finland Oyj:n tarjouksen kokonaishintaa nollana eurona, joka on ollut tarjousten halvin kokonaishinta. Sen jälkeen hankintayksikkö on soveltanut tarjouspyynnössä esittämäänsä vertailua eli antanut halvimman tarjouksen tehneelle 90 pistettä. Valittaja on saanut 90 pistettä –ilmoitukseen perustuen, koska negatiivinen tarjous on ollut halvin. Hankintayksikkö on antanut toiseksi halvimman tarjouksen tehneelle samat 90 pistettä, vaikka -10,50 jaettuna nollalla kertaa 90 on mahdoton yhtälö.

TeliaSonera Finland Oyj:n tarjous:
(-10,50/-10,50)*90=90 pistettä

DNA Welho Oy:n tarjous:
(-10,50/0)*90 = mahdoton yhtälö

Menettely johti siihen, että voittaneen tarjoajan tarjouksen ja valittajan tarjouksen kokonaishintojen välinen 10,50 euron ero oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Lapsikin tietää, että nollalla ei voi jakaa ja, että 10,50 euroa rahaa taskussa on enemmän kuin 0 euroa. Ei siis tule kenelläkään yllätyksenä, että markkinaoikeus katsoi hankintayksikön menetelleen hankintanormien vastaisesti. Tarjousten keskinäinen järjestys ja kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous oli selkeästi jäänyt huomioimatta.

Perimmäinen ongelmahan asiassa ei ole se, että TeliaSonera Finland Oyj oli antanut negatiivisen hinnan, vaan se, että DNA Welho Oy:n tarjous ei ollut vertailukelpoinen. Nollalla ei voi jakaa. Nollan euron arvoinen hinta olisi tullut kieltää ja ilmaista tarjouspyynnössä tai ainakin argumentoida esimerkiksi niin, että TeliaSonera voittaa, koska hankintayksikkö säästää. Alalla ammattimaisesti toimivan tarjoajan DNA Welho Oy:n olisi tullut ymmärtää, että nollalla ei voi jakaa ja nollahinnan tarjoaminen johtaa tarjouksen vertailukelvottomuuteen.

Hankintalain tavoitteena on julkisten varojen käytön tehostaminen

Matemaattisen lahjakkuuden osoituksen jälkeen hankintayksikkö perusteli päätöstään sillä, että kyse oli ostosopimuksesta eikä hankinnan luonteeseen kuulunut se, että toimittaja maksaisi hankintayksikölle palvelun tuottamisesta. Hankintayksikön näkemyksen mukaan se ei ole voinut tarjouspyyntöä laatiessaan varautua siihen, että tarjoaja tulisi antamaan negatiivisen hinnan ja tilittäisi rahaa hankintayksikölle sopimuskauden alussa. Tarjoajien hinnan on heidän mukaansa tullut muodostua nimenomaan kokonaiskustannusten summasta sopimuskauden ajalta.

Jos matikka, tarjouspyynnön ilmaisut ja hankintalain tarkoitus olisivat olleet kirkkaana ostajan mielessä, TeliaSonera Finland Oyj olisi ollut velvollinen maksamaan hankintayksikölle oikeudestaan päästä laajakaista- ja kaapeli-TV-palveluiden tarjoajaksi. Tarjous sitoo antajaansa ja negatiivinen hinta on katsottava maksuvelvollisuudeksi hankintayksikölle. On vaikea ymmärtää, miten tämä voi tulla yllätyksenä hankintayksikölle ja miten siihen ei ole voitu varautua. Vielä vaikeampi on ymmärtää sitä, miksi työllä ja tuskalla halutaan välttyä rahan saamiselta tapauksessa, jossa se kultaisella tarjottimella eteen kannetaan.

Näyttäisi siltä, että osalle lainsoveltajista on vierasta itse hankintalain tarkoitus ja sen tavoitteet. Tärkeintä tuntuu olevan, että sovelletaan ja sovelletaan – viis siitä ymmärretäänkö itse lain henkeä. Lakikirjaa ei tarvitse tuntitolkulla tuijottaa asian selvittämiseksi. Lain tarkoitus ja tavoitteet kerrotaan useimmiten jo säädöksen ensimmäisissä pykälissä.

Hankintalain ensimmäisen pykälän mukaan yhtenä lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä. Tarkoituksena on hyödyntää markkinoiden kilpailua siten, että saadaan optimaalinen hinta tai paras mahdollinen hinta-laatusuhde. Jos tämä tarkoittaa laajakaista- ja kaapeli-TV-palveluiden markkinoilla sitä, että tarjottu hinta on negatiivinen eli tarjoajat maksavat oikeudestaan tarjota palveluita, niin olkoon se sitten niin.

Huom. Aina ei tarvitse ostaa, vaan voi myös kilpailuttaa käyttöoikeussopimuksen. Lue lisää käyttöoikeussopimuksesta. Itse asiassa se olisi tässä voinut olla vielä parempi tapa järjestää kilpailutus.

Lisälukemista

Palveluja koskeva käyttöoikeussopimus – viestintäpalvelut 

MAO:437/16